Käsittelen tässä kirjoituksessa kahta asiaa yhtä aikaa, koska ne tapoina ovat merkitykseltään hyvin lähellä toisiaan, eli kiitos jostakin menneestä.

Uusi vuosi on Japanissa yksi tärkeimmistä juhlista. Joulu ei merkitse heille mitään, koska se on alunperin länsimainen uskontoon sidottu tapahtuma. Japanissa ei ole jouluna vapaapäiviä, vaikka nykyään siellä saatetaankin viettää pienimuotoista kaupallista joulua. Sen sijaan vuoden 2-3 ensimmäistä päivää ovat vapaapäiviä, riippuen työpaikasta, ja valtion viroissa on jopa viiden päivän loma (yksi viikko).
Uutena vuotena muistetaan edellisen vuoden tuttuja, etenkin liike-elämässä heitä, joiden kanssa on tehty kauppaa tai oltu muuten läheisissä yhteistyöväleissä. Uuden vuoden aluksi, suunnilleen tammikuun toisena päivänä, saapuvat uuden vuoden kortit (Japanissa ei siis lähetetä joulukortteja!). On hyvin tärkeätä muistaa kaikkia tärkeimpiä liiketuttujaan ja henkilöitä joiden kanssa on ollut läheisissä tekemisissä edellisenä vuonna. Kortti on KIITOS koko edellisestä vuodesta. Liike-elämässä on tavallista että firmat lähettävät  yhteistyökumppaneilleen ja asiakkailleen uuden vuoden lahjat (Suomessa monilla firmoilla on samankaltainen tapa ennen joulua) ja muistuttavat täten olemassaolostaan ja kiitollisuudestaan edellisestä vuodesta. Kuten me budon harjoittelijat kiitämme harjoituksen jälkeen pariamme harjoittelusta kanssamme, kiitetään tässä koko vuodesta.
Japanissa tämä uuden vuoden seremonia on hyvin tärkeä rituaali, koska jos joku ei saa kiitosta kuluneesta vuodesta, yhteistyö todennäköisesti katkeaa siihen paikkaan.
Tässä voisi myös muistuttaa japanilaisesta tavasta lukea rivien välistä, eli mitä merkitsee kun saa kortin/lahjan ja mitä ilmaistaan kortin/lahjan jättämättä antamisella.

Japanissa budo-opettajilla on useimmiten tukijoita, henkilöitä jotka sponsoroivat heitä joko taloudellisesti tai poliittisesti tai muulla tapaa. Opettajan on tuolloin uutena vuotena osoitettava kiitollisuutensa näitä henkilöitä kohtaan ja useimmiten vietävä henkilökohtaisesti tuo uuden vuoden lahja (eli käytävä nöyrästi kumartamassa, sanottava muutama fraasi ja ojennettava lahja). Jos tämä jää tekemättä, voi seurauksena olla suhteiden katkeaminen.
Japanissa useimmiten myös lähioppilaat muistavat opettajaansa kortilla juuri uutena vuotena, jotkut kenties pienellä lahjallakin. Eli kun suhde on tarpeeksi läheinen, syntyy samankaltainen tilanne kuin liike-elämässä myyjän ja ostajan välillä, ja kiitollisuus menneestä vuodesta täytyy osoittaa konkreettisella tavalla.

Samankaltainen tilanne on luonnollisesti myös graduoinnin jälkeinen hetki, jolloin ensimmäiseksi tulisi käydä kiittämässä opettajaansa. Jos sitä ei tee, on se sama kuin olisi katkaisemassa suhdetta häneen, eli osoittaa julkisesti ettei ole sidoksissa opettajaansa eikä ole mielestään saanut häneltä yhtään mitään. Oikea tapa olisi siis käydä välittömästi graduoinnin jälkeen kiittämässä opettajaansa, ennenkuin kukaan muu ehtii väliin. Jos ottaa ensin vastaan jonkun muun henkilön, se henkilö on juuri silloin ottanut opettajan paikan, ja opettaja on sitten alennettu arvossa tämän henkilön alapuolelle. Olla huomioimatta opettajaansa ensimmäiseksi on Japanissa ns. kardinaalimoka eli yksi pahimmista mitä voi tehdä; siellä on hyvin tärkeää suorittaa tervehdykset, kiitokset jne. aina arvojärjestyksen mukaan aloittaen henkilöstä jolla on korkein asema, tai budossa arvoaste. Graduoinnin jälkeen numero yksi on oma opettaja, jota tulisi kiittää ensimmäiseksi, sitten tulevat graduointituomari(t) ja sen jälkeen voi ottaa vastaan onnitteluja muilta ihmisiltä. Olisi hyvä jos meillä länsimaissakin osattaisiin antaa arvoa oikeaan suuntaan ja kiittää henkilöitä, joilla on iso osa juuri saavutetussa arvossa.
Kun Muso Jikiden Eishin Ryu iaidon puolella Ishigaki-sensei sai 10.dan arvon, hän kävi henkilökohtaisesti, ympäri Japania, kiittämässä kaikkia muita 10. dan opettajia, jotka olivat hänen sempaitaan. Tämä osoittaa kuinka vakavasti asiaan voidaan suhtautua budon kotimaassa. Ja kuinka yliolkaisesti asiaan useimmiten suhtaudutaan länsimaissa, joissa on itsekeskeisempi ajattelutapa. Kaikki on omaa saavutusta, eikä opettaja ole tehnyt sen eteen mitään..., miksi häntä pitäisi kiittää? Jospa oppisimme ajattelemaan vähemmän itsekeskeisesti!

Japanissa vuoden ensimmäiset päivät ovat useimmiten vapaata myös dojoilla, ja vuoden ensimmäinen harjoitus on nimeltään HATSUGEIKO eli ’aloitusharjoitus’. Se on tärkeä harjoitus, johon yleensä kaikki pyrkivät kokoontumaan. Se on myös sosiaalinen tapahtuma dojon jäsenten välillä. Tavataan ensimmäisen kerran uutena vuonna ja vaihdetaan kuulumisia, eritoten uuden vuoden toivotukset. Monet epäsäännöllisemminkin harjoituksissa käyvät tulevat tällöin paikalle.
Tilaisuus saattaa usein alkaa seremonialla, joita on monenlaisia lajista, dojosta ja erityisesti opettajasta riippuen. Niihin voi liittyä erilaisia kumarrus- ja käsientaputusrituaaleja, näytöksiä, riisikakun rikkomisia jne. Tilaisuus on kussakin paikassa omanlaisensa.

Myös meillä Budoviikingaissä on tapana pitää oma seremonia ja pieni näytös. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee osallistumaan siihen joka vuosi!

Jukka Helminen
Budoviikingit, aikido-, iaido- ja kobudopääopettaja
© 2005